“Älä juokse sisällä!” - ajatuksia psyykkisen ympäristön asettamista esteistä liikuntakasvatuksessa

Puhuttaessa varhaiskasvatuksen liikuntakasvatuksesta keskitytään usein esimerkiksi motorisiin perustaitoihin ja fyysisen oppimisympäristön erilaisiin ulottuvuuksiin. Keskustelusta tuntuu jäävän pimentoon psyykkisen ja sosiaalisen oppimisympäristön kehittäminen. Oletko itse tullut ajatelleeksi rooliasi kasvattajana suhteessa psyykkiseen liikuntaympäristöön? Miten itse vaikutat niiden muodostumiseen?

Omissa opinnoissamme, jotka liittyvät liikuntakasvatukseen, korostuu se, että lasten tulisi antaa tietyissä raameissa tutkia, kokeilla ja oivaltaa liikunnan iloa. Varhaiskasvattajan tulisi mahdollistaa tarpeeksi monipuolinen ja salliva toimintaympäristö muutenkin kuin ohjatuissa liikunnan toimintatilanteissa.

Kuitenkin kentällä olemme huomanneet hyvin erilaista suhtautumista liikuntakasvatukseen; lasten liikkumista rajoitetaan tiukoilla säännöillä. Sisällä ei saa juosta eikä heittää palloa, sohvilla ei saa kiipeillä, eikä lätäköissä saa hyppiä.

Ymmärrämme turvallisuusnäkökulman ja rajoitusten tarpeellisuuden, mutta kannustaisimme varhaiskasvattajia pohtimaan, mitkä kiellot ja rajoitukset oikeasti ovat tarpeen, eivätkä turhaan rajoita lasten vapaata liikkumista. Psyykkisen ympäristön asettamat esteet, kuten liian tiukat säännöt, voivat rajoittaa lasten liikkumista ilman, että kasvattaja on välttämättä itse tietoinen asiasta.

Aiemmin mainitsemiemme eri oppimisympäristöjen jokaisen eri osa-alueen (fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen) merkitys varhaiskasvatuksessa on merkittävä, ja paneudumme tässä blogitekstissä psyykkisen osa-alueen tärkeyteen.

Psyykkinen ympäristö pitää sisällään varhaiskasvattajien asenteisiin, asetettuihin sääntöihin ja yleiseen ilmapiiriin liittyviä tekijöitä. Varhaiskasvattajat voivat säännöillä ja asenteillaan asettaa lasten liikuntatoiminnalle rajoitteita tai vastaavasti mahdollistaa fyysisen ympäristön tarjoamiin tarttumisen. Hyvää psyykkistä ympäristöä rakentaa toimintakulttuuri, jossa hyväksytään lasten aloitteet ja toimijuus.

Motoristen taitojen kehitys aloitetaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Kun lapselle annetaan tilaa kokeilunhalulle ja liikuntaa arjen jokaisessa osa-alueessa, motoriset taidot saavat kehittyä jatkuvasti.

Kaatuminen tai vaatteiden likaantuminen ei haittaa, vaan omalla esimerkillä näytetään lapselle, että se on täysin okei välillä epäonnistua yrityksissään, ja rohkaista lasta kokeilemaan uudelleen. Lapsi ei mene rikki pienestä vahinkotönäisystä jalkapallopelissä, vaan esimerkiksi kaatuminen ja siitä ylipääseminen kuuluvat motoristen perustaitojen opetteluun.

Ymmärrämme kuitenkin, että maalailemamme ideaalikuva lasten omaehtoisesta liikkumisesta päiväkodin sisällä voi olla hyvinkin utopistinen. Päiväkotiarki on usein kaoottista ja sekavaa, ja lankojen käsissä pysyminen voi edellyttää toiminnan tarkkaa sääntelyä.

Lasten vapaampi kokeilullisuus, esimerkiksi sisätiloissa juokseminen ja kiipeily, edellyttävät kasvattajalta tietynlaista kaotiikan sietämistä. Kysymys kuuluukin; miten tästä liikuntakasvatuksen edellyttämästä kaotiikasta saataisiin lapselle turvallista sekä kasvattajalle toteuttamiskelpoista?

Kannustammekin jokaista varhaiskasvattajaa pohtimaan omia käsityksiä ja suhteita liikuntakasvatukseen. Näin mahdollistettaisiin liikuntakasvatuksen monipuolistaminen ja saataisiin syvällisemmin pohtivia liikuntapedagogiikkaa toteuttavia kasvattajia.

Kielletäänkö sisällä juokseminen kaaoksen ja siitä syntyvän melun vuoksi? Kielletäänkö lätäköissä hyppiminen vain siksi, ettei kasvattajalle tulisi epämiellyttäviä lisätöitä kuravaatteiden käsittelyssä? Kielletäänkö kiipeily, koska se vaatii kasvattajalta tarkempaa lasten silmällä pitämistä? Varhaiskasvattajana voimme jokainen vaikuttaa lasten liikkumiseen ja siihen, että lapselle syntyy elämänmittainen palo liikunnalliseen elämäntapaan jo varhaisessa vaiheessa.

Roosa Kosunen, varhaiskasvatuksen opettajaopiskelija, Tampereen yliopisto

Rosa Parkkinen, varhaiskasvatuksen opettajaopiskelija, Tampereen yliopisto

Yhteistyössä Itu ry:n kanssa.

Liikuntalaatikko 0–3-vuotiaille

Liikuntalaatikon välineistö on suunniteltu sopimaan omaehtoisesti tapahtuvaan liikuntaan ja perusliikuntataitojen harjoitteluun varhaiskasvatuksessa. Välineillä voi oppia mainiosti eri perus-, havainto- ja karkeamotorisia taitoja leikkien, pelaillen ja erilaisia ratoja rakennellen.