Ulkoluokan ihmeitä: kuinka opettaja voi löytää itsensä suosta?

Kauniina alkusyksyn päivänä joukko opettajia riisuu kenkänsä suolla ja upottaa varpaansa kosteaan rahkasammalturpeeseen. Syklin Salaperäinen suo -koulutus on siirtynyt aistinvaraisesti arvioimaan tutkimuskohdettaan.

Monelle opettajalle suo ei ole helpoin eikä tutuin oppimisympäristö. Suohon kätkeytyy salaperäisyyttä, joka herättää ihmisissä jännitystä ja joskus jopa pelkoa. Toisaalta juuri suo tarjoaa oppimiselle paljon muistamista tukevia, tuoksuvia aistihavaintoja ja mielikuvitusta kutkuttavaa eksotiikkaa – sekä runsain määrin mahdollisuuksia tutkimukselliseen ja kokemukselliseen oppimiseen.

Mutta mitä kaikkea suosta voisi ammentaa? Miten opettaja voisi löytää itsensä suolta oppilaiden kanssa? Ja tekemästä mitä?!  Kokosimme koulutuksemme pohjalta kolme vinkkiä, joista on helppo soveltaa tekemistä monenlaisille kohderyhmille.

1) Rajanveto opettaa

Kehyskertomusta ja tutkimustehtäviä muuttamalla tutkimuksellista toimintaa on helppo soveltaa hyvinkin eri-ikäisille ryhmille.

Koulutuksessa ryhdytään ratkomaan metsänväen ja suon haltijoiden välille kehkeytynyttä kuvitteellista rajakiistaa. Tavoitteena on vetää selkeä raja metsän ja suon väliin perustuen puolueettoman tutkijapaneelin tekemiin selvityksiin. Tutkimuspisteitä sijoitetaan maastoon suoralle janalle, viiden metrin välein. Rajaselkkauksen selvittelyssä apuna käytetään moninaisia apuvälineitä: turpeen paksuutta arvioidaan mittariksi tuunatun suksisauvan avulla, puustoisuutta naruharpin avulla (3 m narun pätkä) sekä kasvualustan kosteutta aistinvaraisesti kukkalapion ja viivoittimen avulla kaivetusta tutkimuskuopasta. Olemme myös saaneet Tevellalta lainaksi muutaman helppokäyttöisen ja kevyesti maastoon kuljetettavan kenttälaboratorion. Laitteilla voidaan tutkia mm. ilmankosteutta, maaperän lämpötilaa ja happamuuden vaihtelua. Käytössä on myös perinteisiä pH-indikaattoriliuskoja. Erilaiset välineet selvästi innostavat ja motivoivat tutkijoita.

Omien havaintojensa pohjalta kukin tutkijaryhmä ehdottaa rajalle sopivaa paikkaa, ja lopulta kaikkien ryhmien tulokset vedetään yhteen. Itse tutkien käy ilmeiseksi, ettei rajanveto kahden elinympäristön välille ole mutkatonta. Ja että väliin jäävä vaihettumisvyöhyke on usein monella tapaa erityisen rikas ja monipuolinen!

2) Suon synty omin silmin

Suo on luonnon oma muuttumisleikki. Se on voinut aiemmin olla kuiville kohonnutta merenpohjaa, entistä metsää tai umpeen kasvanut järvi. Keskeistä suon synnylle on se, että paikkaan kertyy vettä enemmän kuin sitä haihtuu. Rahkasammalilla on keskeinen rooli soistumisessa, sillä ne pystyvät pystyy varastoimaan rahkasoluihinsa uskomattoman määrän vettä.

Yksinkertainen havainnollistus suon synnystä on oivalluttava:

Kaadetaan laakea astia tai vati puolilleen vettä. Tämä on lampi, joka alkaa vähitellen kasvaa umpeen. Rahkasammalten määrä lammen reunoilla lisääntyy. Kertomuksen edetessä opettaja tai oppilaat lisäävät kosteutta imeviä kankaita lammen reunoille. Kasvillisuutta eli kankaita lisätään koko tarinan ajan lammen reunoilta kohti sen keskustaa. Vähitellen sammalkasvusto on hivuttautunut koko lammen laajuiseksi. Sitten turvekerros paksuuntuu ja lisätään edelleen kangaskerroksia aikaisempien päälle.

Jos syntyvää suota painaa sormella, se on hyvin märkä ja upottava. Vettä on yhä saman verran kuin alussa, mutta yhä suurempi osa siitä on imeytyneenä kasvillisuuteen eli kankaisiin. Vesi ei ole hävinnyt, vesimäärä on pysynyt samana. Turvekerroksen paksuuntuessa suo pidättää yhä enemmän vettä. Suot ovat kuin jättiläismäisiä pesusieniä, jotka imevät itseensä vettä ja tasaavat kosteusvaihteluita. Ne suodattavat meille puhdasta vettä pidättämällä ravinteita ja kiintoainesta.

 3) Rakennetaan suon lajeille yhteistä tarinaa

Miten yksi asia johtaa toiseen, ja paloista muodostuu vähitellen kiehtova kokonaisuus? Suolla selviytymisessä kaikki kytkeytyy ravinteiden hankinnan ja happamuuden ympärille.

Puristelemalla ja luupittelemalla rahkasammalia havaitaan rahkasammalten ainutkertainen vedenvarastointikyky. Tutkimusten mukaan juuri rahkasammalilla on merkittävä rooli soiden happamuudessa, joka havaittiinkin jo edellisen harjoitteen yhteydessä omakohtaisesti.

Sienestäjälle suo on huono kohde, sillä sienet eivät suon happamuudessa ja vetisyydessä viihdy. Niinpä monet suokasvit joutuvat hankkimaan ravinteensa tavallisuudesta poikkeavin tavoin ilman sienijuurten apua.  Ja juuri tästä syystä voidaan yhdessä ihailla kihokkikasveilla kuorrutettua suonpintaa ja hämmästellä niiden hyönteissyöntiä.  Taas on kaivettava luupit esiin ja ihailtava kihokkien kimaltavia liimapisaroita!

Lopulta päädytään takaisin metsän puolelle simuloimaan kasvien ravinteiden hankintaa, tarvikkeina metsän antimet. Jokainen oppilas juurtuu aloilleen kasviksi, jonka on jalkoja liikuttamatta hankittava itselleen ympäröivästä maastosta mahdollisimman paljon ravinteita eli käpyjä. Seuraa ähellystä ja monia akrobaattisia kurotuksia.

Kun kaikki ulottuvilla olevat ravinteet on rohmuttu, on aika laajentaa verkostoa sienijuuren avulla. Ulottuvillaan olevien keppien avulla ”kasvit” voivat nyt edetä entistä pidemmälle. Sienijuurta kuvaavat kepit asetetaan kasvin tyvelle ja niitä pitkin ”kasvi” voi siirtyä eli ulottua vielä pidemmällä sijaitseviin ravinteisiin – ja rohmuta lisää käpyjä. Tutkimusten mukaan sienijuuren olemassaolo laajentaa kasvin ravinteidenottoa jopa tuhatkertaisesti!

Suolla kasvavilla kasveilla on käytössään häkellyttäviä sopeutumia, jotka edesauttavat niiden menestymistä suon happamissa olosuhteissa. Mikä oivaltamisen riemu! Syy-seuraussuhteiden uskomaton kauneus.

Teksti: Satu Jovero, kouluttaja, Suomen ympäristöopisto SYKLI

Harjoitteiden alkuperäiset lähteet:

Mikä Salaperäinen suo?

Salaperäinen suo on osa Syklin Ulkoluokan ihmeet -koulutussarjaa, jossa otetaan ulkoluokassa oppiminen osaksi monialaisia kokonaisuuksia. Koulutuksissa opitaan ulkona liikkuen ja kokeillaan teemaan liittyviä toiminnallisia harjoituksia ja tutkimusmenetelmiä osana monialaisia kokonaisuuksia.

Salaperäinen suo -koulutukset järjestetään seuraavan kerran 8.9. Oulussa ja 15.9 Ylöjärvellä. Monimuotoinen metsä -koulutukset myöhemmin syksyllä. Lisätietoja löydät täältä: https://ulkoluokka.fi/koulutukset/