Etanaralli: Etanoiden kilpajuok… hmm… matelua
3-vuotiaamme on kasvanut pelailuikään ja kantaa harva se päivä innolla pinon lautapelejä pelattavaksi. Pinossa on yleensä useampi saksalaisen Haban peli: Haban keltainen laatikko on yleensä hyvän lastenpelin tae. Etanarallissa (Schneck-di-wupp! 2018) juurikin tämä tuttu laatikko on kuitenkin erilainen, keltainen kyllä, mutta peltiä. Jotain erikoista tässä täytyy olla, kun perinteinen laatikko on muutettu. Ja onhan siinä: pelinappulaetanat kiipeävät laatikkoa pitkin.
Paikoillanne, valmiit, hep! Etanaralli alkaa
Aviopari Wilfried ja Marie Fortin suunnittelemassa Etanarallissa etanat matelevat kilparadalla. Kullakin pelaajilla on oma tavoitekortti, joka kertoo mitkä kolme etanaa antavat pelin lopussa pisteitä. Näitä etanoita olisi tarkoitus pelin edetessä liikuttaa kohti maalia. Nopat määräävät minkä etanoiden on milloinkin mahdollista liikkua.
Pelilaatikko on tosiaan otettu nokkelasti osaksi pelilautaa: ensin etanat matelevat pitkin pahvista pelilautaa, sitten ne kiipeävät ylös pelilaatikon kylkeä pitkin. Toista kylkeä tullaan alaspäin ja palataan pelilaudalle. Tämä on aika veikeää jopa aikuisen näkökulmasta, harvassa pelissä liikutaan pitkin seiniä. Lapsista tämä on hauskaa ja sopii myös teemaan hyvin, etanathan ovat melkoisia tahmakiipijöitä.
Etanat liikkuvat kahta noppaa heittämällä. Toinen nopista kertoo kumpi etanoista liikkuu ja toinen mihin asti se saa mennä. Nopissa on samat värikkäät kuviot kuin etanoissa ja pelilaudalla. Pelaaja saa itse päättää kumpaa noppaa käyttää kumpaankin tarkoitukseen. Simppeliä ja yksinkertaista. Tuurilla on iso osansa niin kuin lastenpelissä kuuluukin, mutta kuitenkin saa tehdä merkityksellisiä valintoja. Kolmevuotiaalle tämä valinta on juuri sopivan hankala: Onko joku väri minun kortissani? Pääsisikö joku etanoista tosi pitkälle?
Toisten päälle ja lopulta palkintopallille
Kun etana peittää jonkin ruudun kuvioineen pelilaudalla, se itse edustaakin pelilautaa tuossa ruudussa. Jos noppa kehottaa siirtämään etanan siniseen ruutuun, ja ennen sinistä ruutua tuleekin vastaan sininen etana, siirtyy etana tuon sinisen etanan selkään. Toisen etanan alla oleva etana on jumissa, kunnes päällä oleva siirtyy pois. Ylä- tai alamäessä etanat eivät kiipeä toistensa selkään vaan kiihdyttävät ohi. Tämä sääntö on himpun verran hankala 3-vuotiaalle, mutta yhdessä pelaten sujuu hyvin.
Kun etana pääsee maaliin, se hyppää palkintopallille, jonne mahtuu kolme ensimmäistä etanaa. Tämän jälkeen peli päättyy ja lasketaan pisteet. Tavoitekorttien etanat antavat pisteitä, jos ne ovat päässeet palkintopallille. Ykkössijasta saa kolme pistettä, kakkossijasta kaksi ja kolmossijasta yhden pisteen. Eniten pisteitä kerännyt voittaa. Kolmevuotias ei vielä välitä pisteistä eikä oikeastaan voitostakaan, mutta osaa kyllä iloita jos oman kortin etana on palkintopallilla.
Tavoitekortit pitäisi pitää piilossa, mutta 3-vuotiaan kanssa olemme pelanneet avoimin kortein ja peli toimii näinkin hienosti. Toki piilotavoitteilla mukaan astuisi myös bluffauselementti, kun omat etanat olisi hyvä pitää muilta salassa. Tätä harjoitellaan sitten muutaman vuoden päästä. Pelin suositusikähän on 5+, mutta 3-vuotias pelaa Etanarallia kyllä aikuisen kanssa oikein hyvin. Peli onkin ollut mieleinen, se on kovaa vauhtia nousemassa pelatuimmaksi peliksi tänä vuonna sekä minulla että kolmevuotiaalla.
Muutama sana komponenteista
Haban pelien komponenteista tykkään aina. Ne ovat kestäviä ja laadukkaita. Nyt paketista löytyy 6 magneettista puista etanaa, tavoitekortit ja pelilauta. Värit ovat herkulliset ja kuvitus hauskaa ja söpöä (katsokaapa etanoiden ilmeitä). Magneettitarrat kiinnitetään etanoihin itse, mikä on hyvä huomioda, jos lapsi itse avaa pelilaatikon ensimmäistä kertaa. Ne kiinnittyvät kyllä napakasti ja turvallisen oloisesti.
Metallilaatikko osana pelilautaa on aika mainio, mutta siihen kytkeytyy myös pelin ainoa varsinainen miinus. Kun etanat kiipeävät seinillä, ei toisella puolella istuva pelaaja oikein näe missä ne menevät. Laatikkoa kiertävien symbolien näkyvyys on ratkaistu näppärästi laittamalla samat symbolit myös pelilaatikon sisäpintaan, mutta kiipeävät etanat jäävät vähän pimentoon. ”Missäs violetti etana menee?” Meidän pikkupelaaja on sen verran liikkuvainen, ettei haittaa, että pelatessa täytyy vähän kurkkia ja kurkotella. Laatikon jokaisen sivun symbolit ovat erilaiset eli laatikkoa kääntelemällä saa erilaisen pelilaudan. Myös pahvinen pelilauta on kaksipuoleinen. Näillä saa kivasti vaihtelua pelikertojen välille, vaikkakaan meillä sitä ei vielä liiemmin olla kaivattu.
Lopuksi
Etanaralli on erittäin hyvä lastenpeli alle kouluikäisille. Pelaaminen onnistuu aikuisen kanssa pelaten hienosti jo kolmevuotiaalta, mutta paketin 5+ varmasti mahdollistaa paremmin itsenäisen pelaamisen lasten kesken. Meidän 8- ja 10-vuotiaat pelaavat peliä mielellään pikkusisaruksen kanssa, mutta keskenään kaipaavat jo toisenlaista haastetta.
Helpot säännöt, noin vartin kesto, tuuripitoisuus, mielekkäät valinnat ja mahtava ulkoasu yhdistettynä magneettiseen kiipeilyyn on sellainen paketti, joka toimii. Lisäksi aikuinenkin pelaa tätä mielellään, joten iso suositus Etanarallille!
Haba Etanaralli
- Ikäsuositus: 5+ (meillä pääasiallinen lapsipelaaja 3-vuotias)
- Pelaajamäärä: 2-4
- Peliaika: n. 15 min
Kirjoittaja: Koko Perhe pelaa -blogi. Blogipostaus on julkaistu alkujaan Koko perhe pelaa -blogissa.