Pelitesti: Haba Värikkäät siilit
Neljävuotias pikkupelaajamme tietää jo innostua, kun näkee keltaisen pelilaatikon. Keltainen laatikko on saksalaisen HABAn lastenpelien tunnusmerkki ja yleensä se on myös lupaus laadukkaasta sisällöstä. HABA on nimittäin tunnettu erityisesti laadukkaista lastenpeleistään. Tällä kertaa keltaisen laatikon kannessa on kolme iloista siiliä leikkimässä värikkäillä lehdillä. Testasimme uutuuspelin Värikkäät siilit 4-vuotiaamme kanssa.
Pelin tarina on kertakaikkisen suloinen. Siililapset haluavat pukeutua vanhempiensa näköisiksi, ja siksi ne yrittävät löytää lehtipussukasta itselleen sopivia lehtiä piikeiksi omien pehmoisten piikkiensä sijaan. Lehtien tulee olla kyseisen siilin lempiväriä – eli samaa väriä kuin lasit siilin päässä.
Siililasten pukuleikki käytännössä
Pelissä on neljä pahvista, kolmiulotteista ja hupsun näköistä siiliä, joista kukin pelaaja valitsee yhden eteensä. Jokaisella siilillä on selässään seitsemän koloa, jotka tulee pelin kuluessa täyttää oman värisillä lehdillä. Siilien ja lehtien lisäksi peliin kuuluu noppa ja kankainen pussi, jossa kaikki lehdet pelin alussa ovat.
Pelivuoron alussa heitetään noppaa, joka kertoo mitä vuorolla saa tehdä. Vaihtoehtoja on kolme. Pelaaja saa nostaa kangaspussista joko yhden tai kaksi lehteä tai sitten tuulenpuuska lennättääkin lehdet sikin sokin. Tämä tarkoittaa, että vuorossa oleva pelaaja saa nostaa yhden lehden jonkun toisen siilin selästä.
Lehdessä on kaksi eri väristä kärkeä. Kun lehti nostetaan pussista, sen saa omalle siililleen, jos toinen kärjistä on oman siilin värinen. Muutoin se menee toisen siilin selkään – lehden kärjen väri määrää, kuka siileistä saa sen selkäänsä. Sama tapahtuu, jos lehden nostaa toisen siilin selästä. Jos piilossa ollut kärki on oman siilin värinen, sen saa pujauttaa oman siilin selässä olevaan koloon. Jos kärki ei vastaa oman siilin väriä, se menee kyseisestä väristä pitävälle siilille. Se pelaaja voittaa, jonka siilin selän kolot on ensimmäisenä täytetty lehdillä.
Hyvästä muistista on hyötyä
Värikkäät siilit on hyvin tuuripitoinen peli, mutta hyvästä muististakin on hyötyä. Pussista tai siilin selästä nostettaessa lehti pitää kaikissa tilanteissa näyttää toisille pelaajille. Jos siis olet tarkkana, ja katsot mihin koloihin toiset lehtiä sujauttavat, tiedät minkä siilin selästä ja mistä kohtaa kannattaa lehti nostaa, jotta toisesta päästä paljastuu oman värinen lehti. Tästä syystä muidenkin pelaajien vuoroilla olisi tärkeää seurata peliä. Kun peliä opetellessa aikuispelaaja ensimmäisissä peleissä korostetusti tuo tätä esiin, se sujuu pienimmiltäkin pelaajilta nopeasti hyvin. Lisäksi tuurielementti tasaa taitoeroja kivasti.
Toisten vuorolla on mahdollista myös saada täydennystä omaan siiliin, jos toinen pelaaja nostaa sinun väriäsi pussista tai toisen pelaajan siilin selästä. Pikkupelaajan keskittyminen pysyy helpommin yllä, kun koko ajan on jotain seurattavaa. Oman vuoron odottaminen ei ole tylsää, vaan kaikki pelaajat ovat koko ajan pelissä mukana. On myös suloista, että pienemmällä pelaajamäärällä pikkupelaaja haluaakin antaa lehden sinulle, sen sijaan, että laittaisi sen ”yli jääneen” siilin selkään. ”Haluan antaa äiti tämän sinulle, että sinullakin on lehtiä.”
Helposti opittava, sopivan mittainen peli
Värikkäät siilit on yksinkertainen ja helppo oppia – riittää että säännöt lukee kerran. 4-vuotiaamme oli heti ensimmäisen pelikerran aikana täysin selvillä siitä, mitä pelissä tehdään. Yksi peli kestää noin kymmenen minuuttia, minkä ansiosta peliä voi pelata vaikka pari kertaa putkeen. Näin useammalla pelaajalla on mahdollisuus voittaa. Sekä helppous että lyhyt kesto ovat olennaisia asioita, kun puhutaan hyvästä lastenpelistä.
Näiden lisäksi arvostan sitä, että komponentit kutsuvat pelaamaan. Ja senhän kolmiulotteiset siilit tosiaan hupsuine laseineen tekevät. Ne ovat kertakaikkisen upeat, kuten useimmissa HABAn peleistä. Ennen ensimmäistä peliä söpöt siilit on koottava: tämä vaatii ehdottomasti aikuisen apua. Erityisesti nenä napsahtaa hankalasti paikalleen. Meillä tosin 11-vuotiaamme oli lopulta se, joka uskalsi käyttää riittävästi voimaa osien yhteen liittämiseen. Tämä kasaaminen täytyy tehdä vain kerran, sillä siilit pysyvät hyvin kasassa, ja niille on mukavasti tilaa pelilaatikossa.
Lasit sen sijaan irtoavat pelin tuoksinassa helposti. Toisaalta on kiva, että ne ovat puettavat ja irtonaiset – se on osa pelin hauskuutta. Välillä kuitenkin toivoisi, että ne olisivat tukevammin siilissä kiinni, jotta joka välissä niitä ei tarvitsisi korjailla. Epäilin myös vähän ohkaisten lasien kestävyyttä, mutta ne selvisivät hyvin mukana jopa 1,5-vuotiaan touhuissa, kun hän sai vahingossa pelilaatikon hetkeksi tutkittavakseen.
4-vuotiaan kokemuksia
4-vuotiaamme innostui pelistä kovasti, ja sitä onkin pelattu nyt parin viikon aikana eri kokoonpanoilla paljon. Se kaikista kivoin juttu tuntuu olevan siilit itsessään: se, miten hauskalta ne laseissaan näyttävät, ja miten oma siili pikkuhiljaa saa lisää ilmettä värikkäistä lehdistä. Myös 9- ja 11-vuotiaat isosisarukset ovat pelanneet mielellään 4-vuotiaan kanssa. Suloisilla siileillä on selvästi oma osansa tässäkin.
Toinen asia, mikä selkeästi tekee pelistä 4-vuotiaan mielestä kiehtovan, on jännitys. Mitä noppa näyttää, minkä värisen lehden nostan? Toisen vuorolla saa jännittää, mitä hän heittää ja nostaa – ja mistä hän lehden nostaa. Ne vaikuttavat suoraan omaankin peliisi. Peli on simppeli, mutta silti siihen on saatu paketoitua monia erilaisia sopivalla tavalla jännittäviä juttuja niin, että keskittyminen säilyy. Välillä päästään keskustelemaan tunteista: miltä tuntuu, kun toinen ottaakin sinun siilisi selästä lehden?
Parasta
- Hauskat kolmiulotteiset siilit
- Sopiva lyhyt kesto (n. 10 minuuttia)
- Yksinkertaiset säännöt
- Mielenkiinto pysyy yllä myös muiden pelaajien vuoroilla
- Tuurielementti tasaa taitoeroja
Kenelle
- 3-vuotiaasta ylöspäin
- Eläinten ystäville
- Ensipelien jälkeen seuraavaksi peliksi
- Lapsille aikuisen kanssa tai lasten kesken
Kirjoittaja: Koko perhe pelaa -blogin pitäjä Mirva. Tutustu Mirvan blogiin
