Zippy Zebra

Zippy Zebra – yhteistyöpeli, jossa voitetaan ja hävitään yhdessä

Saksalainen Beleduc tekee leluja ja pelejä alle kouluikäisille lapsille. Iloisen väriseen laatikkoon on pakattu Zippy Zebra – eläinteemainen yhteistyöpeli, joka on suunnattu yli kolmevuotiaille. Meillä testaamassa on ollut neljävuotias pikkupelaaja vanhempineen, ja myös isosisarukset (9- ja 11-vuotta) ovat pelanneet välillä mukana.

Zippy Zepra

Noppa ohjaa vuoroa

Pelin tarina on sympaattinen: Zippy-seepra on kutsunut eläimet tapaamiseen, ja pelaajien yhteisenä tavoitteena on saada eläinjoukko samaan ruutuun. Ennen pelin alkua pelilaudaksi kootaan kuudesta palapelin palasta pyöreä rata, ja kaikki eläimet asetetaan eri ruutuihin. Keskelle asetetaan kuuden eläinkortin pino kuvapuoli alaspäin. Pinossa on yksi kortti kunkin eläimen kuvalla.

Pelaaminen on yksinkertaista: pelivuorolla heitetään noppaa ja liikutetaan eläintä. Noppa näyttää jotain kolmesta vaihtoehdosta: silmäluku, Zippy-seepran kuva tai keltainen väri. Silmäluvulla pelaaja saa itse valita mitä eläintä liikuttaa myötäpäivään silmäluvun verran (nopasta löytyy silmäluvut 1-3). Zippy-seepran kuvalla liikutetaan seepraa yksi askel eteenpäin, ja jos noppa näyttää keltaista, nostetaan pinosta kortti. Kortin näyttämä eläin määrää, mikä eläimistä liikkuu yhden askeleen myötäpäivään.

Peli päättyy voittoon saman tien, jos kaikki eläimet päätyvät samaan ruutuun. Vaikka tuurilla onkin iso osansa, on pelaajien toiminnallakin merkitystä: on tarkkaan mietittävä mitä eläintä liikuttaa, kun noppa näyttää silmälukua, jotta eläimiä saadaan ohjattua samaan ruutuun – juuri sopivia päätöksiä pikkupelaajille. Hävitäkin voi: korttipino toimii pelin ajastimena ja peli päättyy myös, jos pinosta nostetaan viimeinen kortti. Jos tuolloin kaikki eläimet eivät ole samassa ruudussa, on peli hävitty.

Voitto ja tappio yhdessä

Zippy Zebra on siis yhteistyöpeli, eli peli voitetaan ja hävitään yhdessä. Meidän perheen lautapelitaipaleella kahdelle lapsista tappion käsittely on ollut hankalampaa, ja siksi yhteistyöpelit ovat rauhoittaneet lautapelihetkiä mukavasti, kun peliä ei pelata ketään vastaan vaan yhdessä. Samalla tulee harjoiteltua yhdessä toimimista.

Yhdessä koettu tappio on pikkupelaajalle helpompi sietää: ”nyt me hävittiin” on helpompi käsitellä kuin ”minä hävisin”. Noin kymmenminuuttinen peli on myös sen verran lyhyt, että montakin pelikertaa voidaan kokeilla putkeen, jos tappio tulee. Lisäksi yhteinen ilo voitosta on mukavaa vaihtelua tyypillisempään lautapelin jälkeiseen tilanteeseen, jossa yksi on voittanut muut. Kannattaa ehdottomasti ottaa yhteistyöpelit osaksi lautapelikokoelmaa!

Kestävät, laadukkaat komponentit

Puiset pelinappulaeläimet ovat lapsen käteen sopivan kokoisia. Niistä saa hyvin otteen ja ne pysyvät jämäkästi pystyssä. Eläimet ovat myös pääosin hyvin tunnistettavat: seepra, norsu, virtahepo, kameleontti ja krokotiili. Yhden kanssa kuitenkin jouduimme vähän pohtimaan, onko se leijona, leopardi vai gepardi. Päädyimme leopardiin.

Pelilauta koostuu kuudesta palapelin palasta, jotka kiinnittyvät toisiinsa mihin järjestykseen vain. Pienikin pelaaja saa laudan hyvin itse kasattua, ja pelilaudan kasaaminen tuntui ainakin meillä olevan lapselle mieluinen tehtävä. Kun pelilauta koostuu useasta irrallisesta palasta, säästytään myös pelilaudan napsahtamiselta poikki, mikä erityisesti kokoontaitettavan laudan kohdalla helposti käy, jos lapsi taittaa laudan väärään suuntaan kiinni. Pelilaudan palat ja eläinkortit ovat jämäkkää, paksua pahvia.

4-vuotiaan kokemuksia

4-vuotiaamme omaksui pelin tarinan heti, ja juttelee pelatessaan, kuinka kukin eläin lähestyy yhteistä kokoontumispaikkaa. Peli oli sääntöjen lukemisen jälkeen helppo opettaa hänelle, ja pelaaminen sujui saman tien.

Meidän peleissämme on tähän mennessä aina ollut aikuinen tai isosisarus mukana, mikä varmasti on vaikuttanut siihen, että tappioita ei ole tullut. Pienten lasten keskinäisissä peleissä se on varmasti vähän todennäköisempää, kun joukossa on enemmän satunnaisempia siirtoja. Pelin ohjeessa on kuitenkin myös kaksi varianttia, joista toisessa pelistä tulee haastavampi, sillä eläimet onkin saatava kokoontumaan joen rannalle eli ennalta määrättyyn ruutuun. Se tuo peliin huomattavasti haastetta, ja pidentää pelin käyttöikää.

Mainittakoon vielä lopuksi, että pelin suunnittelija on hyvin nuori, pelin julkaisuhetkellä vain noin 10-vuotias Simon Dirscherl (s. 2008). Kunnioitettava saavutus nuorelta. Simonin isä on myös pelisuunnittelija, joten Simon on varmasti päässyt kasvamaan pelien keskellä.

Parasta

  • Voitetaan ja hävitään yhdessä
  • Iloiset värit
  • Kestävät ja laadukkaat osat
  • Sopivan lyhyt (n. 10 minuuttia)
  • Yksinkertaiset säännöt

Kenelle

  • Eläinten ystäville
  • 3-6 vuotiaille sekä aikuisen kanssa että keskenään
  • Päiväkoteihin ja perheisiin
  • Yhteistyön harjoitteluun
  • Leppoisaksi peliksi myös ”huonoille häviäjille”

Kirjoittaja: Koko perhe pelaa -blogin pitäjä Mirva. Tutustu Mirvan blogiin.